21.1.2011
Aamu alkaa risteilyllä. Sitä ennen ennätämme risteillä toisistamme erilleen. Yritämme ensimmäiseen Wellingtonin satamassa näkyvään laivaan. Portinvartija sanoo lippujemme toimivan parin kilometrin päässä olevaan laivaan. Siinä välissä viisi viimeistä pyörää katoaa. Syynä liikennevalo, joka juuttui viidelle viimeiselle punaiseksi, eikä hellittänyt. Paikallinen sheriffikään ei oikein tiennyt mitä sanoa, kun Hannu kyseli onko kuinka laitonta ajaa päin punaista jos valoanturi ei toimi moottoripyörän painon alla.
Teemu ajamassa laivaan Wellingtonissa.
Marjatta ja Kauko poseeraamassa sataman yläpuolella Pictonissa.
Valo saatiin kuitenkin vaihtumaan ja kaikki ajoissa Inteislander -yhtiön laivaan. Matka pohjois-saaren Wellingtonista etelä-saaren Pictoniin kestää kolme tuntia. Etelä-Saaren päässä viimeinen tunti on saaristoristeilyä upeissa maisemissa.
Serpentiini jatkuu Pictonista. Kaartelemme etelä-saaren poihjoisrantaa Havelockiin yli 12 metrisiltä ajoneuvoyhdistelmiltä kiellettyä tietä, jolla jälleen kerran, maisemia ei pääse moittimaan.
Tosi seikkailijoitakin löytyy Uudesta Seelannista. Kaksi päällä kahden tavaroilla, pistää ylämäissä Enfieldin jokaisen hevosvoiman tositoimiin. Kaikenkaikkiaan niitä kun on vain 22 kappaletta.
Iltapäivän huikopalat idyllisessä Nelsonissa ja päivän päättärillemme Motuekaan, joka jotakin samaa kuin Maarianhamina. Kesällä täynnä elämää, talvipäivänä kadulla näkee ainoastaan postinkantajan. Talvipäivän seisausta emme jää Motuekaan odottamaan, mutta yhden vapaapäivän täällä vietämme kyllä. Minulle ei tosin pyykkiä pestäväksi kun pyykkipussi jäi Wellingtoniin.
Hotellimme takana oleva Kiwi-pelto. Ei pelto, jossa elää Kiwi-lintuja vaan pelto jossa kasvaa Kiwi-hedelmiä. Kuva Sepon ja minun hotellihuoneen ikkunasta... ja tästä 5 minuutin kävelymatka Motuekan keskustaan... :]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti